Trashion – mitä se on?

Ekologisuuden myötä kierrätys ja kaikenlaisten tee-se-itse ratkaisujen suosio on kokenut aivan uudenlaisen tulemisen. Jo 1990-luvun lopulla ennustettiin seuraavan muoti-ilmiön olevan DIY eli tee-se-itse. Jo tuolloin oli muodikasta tehdä vaatteita esimerkiksi vanhoista farkuista, mutta vielä silloin ei tälle suuntaukselle ollut omaa nimeä. Ensimmäisen kerran termiä käytettiin Uudessa-Seelannissa vuonna 2004 ja sen käyttö laajeni etenkin vuoden 2005 aikana. Myös sanat re-fashioning, re-using, upcycling sekä DIY fashion tarkoittavat tänä päivänä trashionia.

Sana trashion on yhdistelmä kahdesta englanninkielisestä sanasta: trash, joka tarkoittaa roskaa ja fashion, joka tarkoittaa muotia. Trashionin idea onkin luoda muotia joko käyttämällä aineksina sekä omia käyttämättömiä että muiden tarpeettomia vaatteita tai esineitä. Erilaisia keinoja muuntaa vanhoja vaatteita voivat olla värjäys, liimaus, leikkaus ja ompeleminen, joiden kautta syntyy niin sanottua tavallisen ihmisen huippumuotia. Tosin suuntauksesta ovat nykyään kiinnostuneet myös suuren maailman muotisuunnittelijat, jotka ovat valmistaneet omia, erittäin suosittuja trashion-vaatelinjojaan.

Filosofia trashionin takana

Trashionin taustalla oleva filosofia ja etiikka käsittävät ympäristöystävällisyyden ja innovatiivisen ajattelun. Esimerkiksi perinteisten esineiden ja vaatteiden valmistaminen kierrätetyistä tai poisheitetyistä materiaaleista voi olla trashion-muotia, kuten myös avantgarde-muodin luominen roskista tai vanhoista vaatteista. Trashion on melkeinpä kuin kierrätystä tuunaamalla, tosin siinä on alusta asti ollut vaatimus muodikkuudesta, kun taas kierrättäminen on ollut vapaampaa. Trashionin tavoite on muodostaa – minkä tahansa tuunauksen tavoin – uutta arvoa jo pois heitetylle esineelle tai vaatteelle.

Trashion-muodin valmistamisen ei myöskään ole pakko olla edullista, vaan se voi olla yllättävän hinnakastakin, riippuen siitä muotia valmistavan tahon taidoista ja brändistä. Idealistinen tavoite on kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon jätteet saastuttavat ympäristöä. Käytettävissä materiaaleissa vain taivas on rajana. Jotkut kuuluisat muotitaiteilijat ovat muodostaneet trashion-muotia merestä kerätystä muovista tai muista kaduilta löydetyistä roskista. Ekologisista vaatteista poiketen trashion-vaatteissa käytetään suoraan roskia eikä niistä tehtyjä kierrätettyjä kankaita tai muita materiaaleja.

Trashionin historia

Alkuperäiskansat ympäri maailman ovat käyttäneet vuosisatojen ajan poisheitettyjä materiaaleja muodostaakseen uusia käyttöesineitä. Afrikkalaiset ovat tehneet riisistä ja mehupurkeista laukkuja ja haitilaiset ovat tehneet veistosmaisia koruja vanhoista öljytölkeistä. 1990-luvulla amerikkalainen taiteilija Ann Wizer käytti muovijätettä Filippiineillä esitetyssä puettavan taiteen projektissaan nimeltään ”Virus Project”. Maailman ensimmäiset muovisista pakkausmateriaaleista tehdyt kassit olivat Wizerin vaatteiden asusteita. Nykyään Kaakkois-Aasiassa on lukuisia pienimuotoisia köyhyydentorjuntaprojekteja, jotka luovat samanlaisia trashion-asusteita ja -kodintarvikkeita. Yksi näistä on Wizerin perustama hyväntekeväisyysjärjestö XSProject.

Trashion -muotia esiteltiin ensimmäisen kerran New Yorkissa vuoden 2004 lopulla kuuluisissa underground-juhlissa Plan B-yökerhossa. Se oli tärkeä osa taideteatteri Urban Gypsy Circuksen muotia, joka on monimediataiteilija Miz Metron järjestämä taidejuhla. Juhlat johtivat Miz Metron ja Matthew Namerin järjestämään ensimmäiseen TRASHION Art-näyttelyyn Manhattanilla vuonna 2009. Vuonna 2006 taidesuunnittelija Julia Genatossio perusti ensimmäisen trashion-muotitalon, Monsoon Vermontin. Se valmistaa sateenvarjoja, suihkuverhoja ja reppuja Jakartan roskista. Trashion on ollut myös osa monia kouluprojekteja, paikallisia muotinäytöksiä ja varankeräystapahtumia.

Suomalainen trashionista Outi Pyy

Suomessa on ainoastaan yksi nimi yli kaikkien, joka on toiminut sanansaattajana trashion-muodille jo vuosien ajan, nimittäin Outi Pyy. Pyy myös itse elää omien oppiensa mukaan, sillä hän itse tekee kaikki omat vaatteensa ja asusteensa kirpputoreilta haalituista, second hand-kaupoista löydetyistä tai muista kierrätyspaikoista ostetuista vanhoista esineistä ja vaatteista. Pyyn trashion-ideologia on ollut niin suosittu, että hän päätti kirjoittaa siitä kirjan, lokakuussa vuonna 2012 julkaistun opuksen: Trashion – tee itse huippumuotia. Häntä pidetään Suomessa kierrätysmateriaalien kuningattarena ja trashionistana.

Helsingissä asuva Pyy on valmistunut Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Kirjan kirjoittamisen lisäksi Pyy on kirjoittanut jo vuosikausia omaa muotiblogiaan, jossa hän jakaa omia ideoitaan, vinkkejään, suunnitelmiaan ja ajatuksiaan trashion-muodista. Blogilla on satoja tuhansia seuraajia. Hänen tunnetuimpia tuotoksiaan on Linnan juhliin suunniteltu juhlamekko, jonka materiaaleina olivat kahvikapselit. Mekon tekeminen vaati 150 tuntia ja 5000 kapselia, mutta se on edelleen yksi puhutuimmista luomuksista. Oman suunnittelutyönsä lisäksi Pyy työskentelee somistajana ja visualistina kansainväliselle vaatemerkille.

Kansainvälinen vaikuttaja: Marina DeBris

Australialainen taiteilija, taitelijanimeltään Marina DeBris on keskittynyt tekemään muotia, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota rantojen ja merien saastumiseen. DeBrisin taideteoksissa käytetään rannalle huuhtoutunutta muovia ja roskaa, akvaarioita ja taiteellisia esineitä. Taiteen lisäksi DeBris on aktiivinen varankerääjä useille ympäristöä suojeleville organisaatioille. Hän tekee myös mielellään yhteistyötä voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden ja koulujen kanssa kertomalla lapsille merten saastumisesta. Lisäksi hän kerää tehokkaasti varoja taidekoulutukseen sekä puhuu puhtaan energiantuotannon ja kestävän ilmastopolitiikan puolesta.

Amerikkalainen trashionista ja ympäristövaikuttaja: Nancy Judd

Amerikkalainen taiteilija ja ympäristöaktivisti Nancy Judd tekee taide-esineitä ja vaatteita roskista. Hän luo elegantteja vaatteita, joita on vaikea uskoa esimerkiksi murskatusta lasista ja muovipusseista valmistetuiksi. Hänen tarkoituksenaan on herättää keskustelua ja kannustaa toimintaan ympäristöystävällisyyden puolesta. Kansainvälisesti tunnustettu Judd on kuuluisa pysyvästä näyttelystään Smithsonian-museossa, Wall Street Journalin kansikuvasta ja ympäri Amerikkaa kiertävistä trashion-näyttelyistään. Juddin ideologiaa ja filosofiaa on kuunneltu myös kahdessa TEDx -konferenssissa. Hänellä on oma Recycle Runway-huippumuotilinja, jota on esitelty lentokentillä, kauppakeskuksissa ja museoissa ympäri Amerikkaa.

Ekologiset vaatteet – onko niitä?

Monesti vaateteollisuutta pidetään eettisesti likaisimpana alana. Se yhdistetään helposti kemikaaleihin, lapsityövoimaan, halpaan tuotantoon ja myrkkyihin. Vuosittain useita kertoja muuttuvat maailmanlaajuiset trendit pakottavat alan tuottamaan vaatteita nopeasti ja halvalla. Tällainen tehotuotanto on melkein pakotettu suoristamaan nurkkia ja suosimaan keinoja, jotka eivät vastaa eettisiä eivätkä ekologisia periaatteita. Yhä kasvavissa määrin uutisissa vilahtelee jopa suurien vaateketjujen nimiä, jotka ovat tehtaillaan saastuttaneet ympäristöä tai käyttäneet vaarallisia kemikaaleja. Onneksi kuluttajat ja yhteiskunta ovat heränneet vaatimaan ekologisuutta, myös vaatteissaan.

Normaalin vaateteollisuuden rinnalle on kehittynyt puhdas ja eettisempi vaatetuotanto, jossa on käytetty kierrätettyjä ja ympäristöystävällisiä materiaaleja. Suomalaisille tutut kirpputorit ovat tärkeä ekologisuutta tukeva keino. Kirpputoreilla ihmiset pystyvät myymään tarpeettomia vaatteitaan heille, jotka käyttäisivät niitä. Kirpputorivaatteet tarkoittavat sitä, että ostajan tarvetta varten ei tarvitse luoda uutta tuotetta vaan jo tuotettu tuote kelpaa. Kirpputorivaatteita tai vanhoja vaatteita pystyy nykyään myös parantelemaan oman tyylin mukaisesti. Internet on pullollaan ohjeita ja vinkkejä.

Ekologiset vaatteet Suomessa

Suomalaiset eivät tunnetusti vaatteilla koreile, mutta maailmanlaajuinen kapitalismi ja ostovimma ovat rantautuneet myös kotimaan kamaralle. Vaatekauppoja ja vaatteita on ostettavissa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Tosin monet suomalaiset käyttävät vaatteitaan vieläkin niin kauan, kunnes ne reikiintyvät tai suorastaan hajoavat päälle. Etenkin suurien kaupunkien ulkopuolella asuvat keskittyvät niillä harvoilla ja valituilla vaateostoskerroilla ainoastaan käytännöllisyyteen ja pitkäikäisyyteen, mikä on itsessään hyvin ekologinen käytäntö. Etelän suurissa kaupungeissa kuluttaja etsii tietoisemmin juuri ekologisesti tuotettuja vaatteita.

Ekologinen kuluttaja kiertää kaukaa halpoja vaatteita myyvät kaupat ja keskittyy laadukkaista materiaaleista valmistettuihin kestäviin tuotteisiin, joita voi käyttää mahdollisimman pitkään. Kirpputorien suosio on samalla kasvanut räjähdysmäisesti ja vanhat katukirpputorit ovat siirtyneet internetiin, jossa melkein jokaisella suurkaupungin kaupunginosalla on oma kierrätysryhmä. Suomalaiset ovat myös käteviä käsistään, eivätkä pelkää alkaa muuttamaan vaatetta juuri omalle tyylille sopivaksi. Halpavaatteiden rinnalle on syntynyt myös luksusmerkkejä, jotka myyvät tuotteitaan kierrätetyistä materiaaleista kuten luomupuuvillasta, kierretyistä vaatteista tai näytepaloista.

Mitä sitten tarkoittaa ekologinen vaate?

Vaatteiden ekologisuus voi koostua monesta eri osasta. Vaikka luomupuuvillaa pidetään ekologisensa, myös sen valmistusprosessin täytyy olla mahdollisimman luontoystävällinen. Ekologisuuteen kuuluvat niin ikään kunnolliset työolosuhteet sekä palkka vaatetehtaan työntekijöille. Käytettyjen materiaalien ja valmiiden vaatteiden täytyy olla myrkyttömiä. Lisäksi ekologinen vaate on ajaton. Sen suunnittelussa on otettu huomioon yhdisteltävyys muiden vaatteiden kanssa, jotta sen käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Neonväriset tai viimeisimpiä muotitrendejä seuraavat vaatteet ovat harvemmin käytössä edes samaan aikaan seuraavana vuonna.

Ekologinen vaate kestää hyvin käyttöä ja pesua. Se ei kutistu tai haalene pestäessä eikä siihen muodostu nukkaa. Kestävyyden takia siitä muodostuu pitkäikäinen käyttövaate. Ekologisuustrendi on myös tuonut markkinoille aivan uudenlaisen vaatetyypin: monikäyttöisen vaatteen. Yhtä vaatetta voi tänä päivänä käyttää monessa tilanteessa tai muunnella siitä esimerkiksi hameen, mekon ja paidan. Tällaisia vaatteita ovat niin ikään esimerkiksi jatkettavat housunlahkeet ja hameen helmat. Ekologinen vaate on myös kirpputorilta ostettu, korjattu tai itse tuunattu vaate.

Miten kuluttaja voi vaikuttaa vaatteen ekologisuuteen?

Kuluttaja on tärkeässä asemassa ekologisten vaatteiden tuotannossa. Kuluttajan ostokäyttäytyminen kertoo vaatealalle mitä kuluttajat haluavat ja täten he voivat muuttaa tuotantoaan siihen suuntaan. Kuluttaja voi suosia ajatonta ja kestävää muotia. Ajattomat muotikappaleet eivät vanhene koskaan. Muutama hyvin valittu ja ajaton vaate muodostaan perusvaatekaapin, josta voi yhdistää vaatteita toisiinsa ja täten löytää pukemista joka tilanteeseen. Vaatteita pitää ostaa vain silloin, kun siihen on todella tarvetta. Perusvaatekaapista pitää löytyä helposti muunneltavia vaatteita, joita voi koristella asusteilla.

Kierrätys kuuluu ekologisuuteen, joten vaatteiden myyminen kirpputorilla, lainaaminen kavereille tai suorastaan lahjoittaminen sitä tarvitseville on maailman paras ekotoimi. Kuluttajan täytyy myös huoltaa vaatteitaan oikein, jotta ne pysyisivät pitkäikäisinä. Esimerkiksi vaatteiden pesuohjeiden noudattaminen ja nahkakenkien hoitaminen takaa sen, että ne kestävät monta vuotta jopa kovaa käyttöä. Vaatteita ostaessa kierrätettyjen materiaalien suosiminen on luultavasti selkein ekoteko, mutta myös kotimaisen tuotannon ja käsitöiden tukeminen on ekologisesti hyvä päätös. Tällöin omat arvot ratkaisevat mikä on tärkeämpää.

Ekologisuuden apuna toimivat sertifikaatit

Kuluttajalle alkuperämaa näkyy ainoastaan vaatteen pesulapussa näkyvästä Made In -tekstistä, mutta vain harva ymmärtää, missä oloissa vaate on tehty ja miten pitkän ketjun jälkeen vaate on saapunut kauppaan. Ymmärtämisen tueksi on kehitetty erilaisia sertifiointimerkkejä. Sertifikaatteja saavat vain sellaiset vaatemerkit, jotka vastaavat niitä myöntävien tahojen tarkkoja standardeja. Merkittäviä sertifikaatteja ovat esimerkiksi suomalaisille tuttu Reilu Kauppa. Muita tunnettuja merkkejä ovat työntekijöiden oloja parantava Fair Wear Foundation -merkki ja vaatteiden myrkyttömyyttä edistävä Öko-teks.

Kuluttajia haastetaan vähentämään kulutusta kampanjoinnin keinoin

Kuluttajia on haastettu muuttamaan ostokäyttäytymistään. Tunnetuin haaste on varmasti olla ostamatta yhtään uutta vaatetta vuoden aikana, mikä erityisesti pakottaa ihmisen katsomaan omaa vaatekaappia aivan uusin silmin. Vuosittain huhtikuussa järjestettävä Vaatteiden Vallankumous on erityisesti keskittynyt vaatteiden ekologisuuteen ja eettisyyteen. Se perustuu Isosta-Britanniasta alkunsa saaneeseen Fashion Revolution -kampanjaan. Kampanjan idea on tuoda esille vaateteollisuuden epäekologisuutta ja järjestää tempauksia ympäri maata liittyen vuosittain vaihtuvaan teemaan. Some-kanavilla vallankumoukseen on otettu osaa esimerkiksi kuvin, jossa vaatteet on puettu päälle nurinpäin.

Kierrätys on tärkeä asia

Kierrätys on sana, joka on tänä päivänä tuttu jotakuinkin jokaiselle suomalaiselle. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä ympäristötietoisuuden edistämisen ja lisäämisen eteen on tehty yhteiskunnan eri tasoilla ja asteilla töitä jo useita vuosikymmeniä. Varsinkin nuoremmat sukupolvet on jo koulussa opastettu kierrätyksen ja ympäristötietoisuuden perusteiden äärelle, minkä johdosta tieto ja ymmärrys ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta ovat lisääntyneet vuosi vuodelta, ja asian tärkeys on sisäistetty lähes kaikessa toiminnassa.

Kierrätys, ympäristötietoisuus ja muut näihin ilmiöihin liittyvät asiat eivät kuitenkaan ole sellaisia, että pelkkä ymmärrys ja sisäistäminen riittäisivät, vaan niiden eteen kannattaa ja tuleekin tehdä ponnisteluja, jotka eivät nykyaikana oikeastaan ole edes mitenkään poikkeuksellisen kuormittavia. Esimerkiksi kierrättämisen idea on hyvin simppeli ja yksinkertainen. Useimmiten sillä tarkoitetaan esineiden ja materiaalien uudelleenkäyttämistä jossakin uudessa yhteydessä tai tarkoituksessa. Kierrätyksen tarkoituksena on säästää ympäristöä minimoimalla energian ja raaka-aineiden kulutusta ja edistää jätteiden hyötykäyttöä uudistuotannossa.

Kierrätyksen perusteet haltuun: yhdyskuntajätteiden kierrätys

Yksi suurimmista kierrätyksen kohteista on jäte, joka tavataan jakaa teollisen tuotannon sivutuotteena syntyväksi teollisuusjätteeksi ja yhdyskuntajätteeksi, jota syntyy tavallisten ihmisten kulutuksen sivutuotteena. Vaikka jotkut yksityisesti pitävätkin kierrätystä turhan vaivalloisena, sen hyödyt ovat todelliset. Esimerkiksi tina- ja peltipakkausten valmistuksessa kierrätys säästää energiaa 75 % ja alumiinipakkausten osalta jopa 95 %. Kierrätyksen avainsana on lajittelu, joka mahdollistaa jätteen hyötykäytön. Jätteen lajitteluluokat ovat tekstiili, yleisimmät energiatuotantoon sopivat muovit, biojäte, kartonki, metalli, paperi ja lasi.

Biojätettä, johon kuuluvat muun muassa hedelmien ja munien kuoret, ruoantähteet ja käytetyt talouspaperit, on noin kolmasosa keskimääräisen kotitalouden jätteistä. Biojäte, joka viedään kaatopaikalle, tuottaa mädäntyessään ilmastolle haitallista metaania, kun taas kompostoidessa vapautuva kaasu on pääosin hiilidioksidia, ja kompostoitu materiaali voidaankin hyödyntää uudelleen esimerkiksi viherrakentamisessa. Sivutuotteena syntyvä biokaasu toimii energian lähteenä. Biojätteen kierrätyksen lisäksi useimmille tutuimpia kierrätyksen muotoja ovat erilaisten muovisten juomapakkausten ja peltisten tölkkien palautus sekä pahvin ja kartongin keräys.

Muovin kierrätyksen ongelmat

Kuten jokainen aikaansa edes ohimennen seuraava tietää, on muovi nykyaikana varsin puhuttava aihe. Kierrätyksen kannalta muovi tuottaa joitakin perin merkittäviä haasteita. Muovia kierrätetään pääsiallisesti energiajätteenä, mikä tarkoittaa, että sitä hyödynnetään energiantuotannossa. Energiajätteeseen kuuluu myös muita jätteen lajityyppejä. Varsinkin kotitalouksista kierrätettävä muovi on sekalaatuista ja likaista, eikä se siksi oikein sovellu muuhun kierrätykseen. Muovin lämpöarvo on hyvä, joten muihin polttoaineisiin yhdistettynä siitä saadaan tuotettua lämpöenergiaa, millä vähennetään öljyn ja kivihiilen tarvetta.

Muovin kierrättäminen ei kuitenkaan ole täysin yksinkertaista, vaan se vaatii ihmisiltä jonkin verran paneutumista asiaan. Muoveja on nimittäin huomattavan monenlaisia. Kestomuoveja on mahdollista käyttää uudelleen ja kierrättää, mutta silloin ongelmaksi muodostuu eri muovien lajitteleminen, mikä tekee muovijätteestä useimmiten kaatopaikalle eniten päätyvän jätelajin. Kotikierrättäjien on tärkeää opetella tunnistamaan muovin tyyppejä ainakin sen verran, ettei PVC-muovia tai muita ongelmallisia muovilajeja päädy energiajätteeseen. Kierrätyskeskusten sivuilta löytyy käteviä oppaita eri muovityyppien merkinnöistä, joiden avulla niitä voi tunnistaa.

Kestävä kehitys

Varmaan jokainen omantunnon omistava ihminen tietää, että kierrätys on tärkeä, ympäristöä säästävä aktiviteetti. Tutkimukset kertovatkin, että huomattava enemmistö suomalaisista kokee ympäristöasiat, kierrätyksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisen itselleen tärkeiksi asioiksi. Tämä onkin mitä mainioin pohja, mille rakentaa lisää ympäristötietoisuutta ja kehittää kierrätyksen välineitä niin ajatuksen tasolla kuin konkreettisestikin. Kierrätys koskettaa tavalla tai toisella jokaista meistä, joten kierrättäminen on yhtä aikaa hyvä teko sekä itselle että omalle yhteisölle kuin myös koko yhteiskunnalle.

Kierrätystä ja ympäristötietoisuutta käsittelevässä keskustelussa nousee aika ajoin esiin kestävän kehityksen ajatus, joka ei varsinaisesti ole mitenkään uusi ajatus, mutta siitä huolimatta sitäkin merkittävämpi ja vaikuttavampi. Kestävän kehityksen tausta-ajatuksena on, että ympäristöstä ja luonnonvaroista pidetään huoli niin, että ne kestävät nykyiseltä sukupolvelta myös seuraavalle ja vielä sitä seuraaville. Vaikka kestävään kehitykseen kuuluu ympäristöasioiden lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ajatuksia, käsittää merkittävä osa siitä myös ekologisen kestävyyden, jossa varsinkin kierrätyksellä on oma merkittävä osuutensa.

Kun kierrätät, olet osa ratkaisua, et ongelmaa

Kierrätyksestä on ehdottomia etuja erityisesti ympäristölle, mikä toisinaan johtaa ihmiset ajattelemaan, että he eläisivät ja olisivat jollain tavalla ympäristön ja luonnon ulkopuolella, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. On tietysti ymmärrettävää, jos toisinaan tuntuu siltä, kun kulkee kivettyjä katuja korkeiden kivitalojen keskellä, mutta juuri sellaisina hetkinä kierrätys on mainio tapa sitoa ajatukset johonkin todelliseen. Sillä sen lisäksi, että kierrätyksestä on kiistatonta hyötyä luonnolle ja ympäristölle, tulee sen tekemisestä myös itselle parempi mieli – eikä siinä ole mitään väärää.

Kierrätys on tänä päivänä useimmille ihmisille tuttu ilmiö, jossa esineille, tavaroille ja materiaaleille haetaan uusia, hyödyllisiä käyttötarkoituksia. Matalan kynnyksen kierrätystoiminta on tehty hyvin helpoksi ja aika ajoin se lähentelee suosiossaan jopa monia muoti-ilmiöitä. Kirpputorilla tavaroiden myyminen, vanhojen vaatteiden leikkaaminen matonkuteiksi kuten myös jätteiden lajitteleminen kun ovat kaikki kierrätyksen muotoja. Näistä viimeisin taitaa olla se kaikkein yleisin, jokapäiväinen muoto. Kierrätyksestä on huomattavia hyötyjä ympäristölle, yhteiskunnalle ja ihmisille, eikä vähiten sen vuoksi, että auttamisesta tulee hyvä mieli.